Työn alku:
" Oli herkkä ja alkukantainen koira, jonka historiaa en tiennyt lainkaan. Aloin varovaisesti kokeilla. Ja saada tuloksia hämmentyneenä. . "
Se oli hiukan hämmentävää saada suoraa palautetta siitä, että on löytänyt paremmat, tehokkaat, yksinkertaiset työtavat tavalliselle koiranomistajalle, kuin moni kouluja käynyt ammattilainen, joka ei kuitenkaan kyennyt korjaamaan kokonaisuutta. .
Sitä kun aloitti omasta kodinvaihtajasta korjauksen. Se oli semmoinen tapaus, mikä muiden mielestä oli ihana ja harmiton, suorastaan unelma. Mutta tunsin itse suhteeni koiraan olevan vähän toinen. Herkkänä ihmisenä luin koiran viestejä vähän toisin ja ajattelin, että tämäpä muuten ei ole kuin olla pitää.
Yksi naapuri vahvisti olettamukseni osittain, hihnassa kun ei kuljettu vierellä hihna löysänä roikkuen katsekontaktissa. Toinen palveluskoiria harrastava ystäväni kannusti avoimesti etsimään ratkaisua kokemaani melko epämääräiseen tunteeseeni, että kaikki ei ole kuin olla pitää. .
Hän ei ollut tyrkyttämässä mitään ideologiaa. Kaimion Tuiren nimen hän mainitsi, mutta totesi pennun koulutuksen olevan ihan eri juttu kuin aikuisen alkukantaisen ongelmakoirakodinvaihtajan ! Hän tunnusti rehellisesti, ettei ymmärrä ongelmakoirien korjauksesta mitään. Lainasin Kaimion kirjan kirjastosta, mutta en löytänyt mitään hyödyllistä omaan tilanteeseeni.
Aloin sitten etsiä hiljalleen lisää. Netin ihmemaailma, Koiramme-lehdet, muut koira-artikkelit, Tuire Kaimiota syvemmin, laumanvartijan sielunelämä. .metsästäjien tavat. Löysin kirpputorilta yhden kirjan ja toisenkin, Omimmilta tuntuivat laumanvartijoiden omistajien kertomukset. Taianomaisiksi suorastaan mielessäni nousivat Karjalankarhukoiran toimiviksi metsästyskumppaneiksi hellin ja herkin osaavin käsin koulineet kokeneet suomalaiset miehet. Katselin omaa kiertolaiseksi päätynyttä koiraani päätäni pyöritellen hiljaa syvän nöyryyden tunteen kanssa, sillä kaikesta huolimatta koirastani näkyi vielä, että se varmaankin oli ollut jonkun ystävä metsällä. Lopun lähetessä myöhemmin koirani elämässä tämä aavistus sai tukea: jalasta paljastui karvan alta iso, hyvin hoidettu pitkänomainen todennäköisesti metsästystilanteessa tullut arpi.
Lopulta löysin hakemani. Jan Fennel.
Löydettyäni Fenneliltä punaisen langan, aloin soveltaa vaistojeni ohjaamana rotujen erityispiirteisiin ja yksilöihin katsoen kaikkea sitä tietoa, mitä olin kerännyt ja keräsin jatkuvasti lisää omien koirieni kohdalla. Sosiaalisesti lahjakkaana ja helposti lähestyttävänä avoimena ihmisenä aloin hiljalleen auttaa muita koiraongelmien kanssa kasvavassa määrin. Jokainen kohtaaminen koirakon kanssa, joka päättyi syvälliseen keskusteluun asian tiimoilta, oli minulle ensisijassa uteliaana tilaisuus oppia lisää ja kehittyä koirakuiskaajana.
Vaikka paljon on opittu, en vieläkään ole valmis. Ammattimaisuuden kasvusta huolimatta jokainen koirayksilö kertoo lisää. . Nöyryyttä tarvitaan jokaisessa kohtaamisessa elävän olennon, ja ei vähin jollakin tasolla vahingoittuneen koiran, kanssa !
" Oli herkkä ja alkukantainen koira, jonka historiaa en tiennyt lainkaan. Aloin varovaisesti kokeilla. Ja saada tuloksia hämmentyneenä. . "
Se oli hiukan hämmentävää saada suoraa palautetta siitä, että on löytänyt paremmat, tehokkaat, yksinkertaiset työtavat tavalliselle koiranomistajalle, kuin moni kouluja käynyt ammattilainen, joka ei kuitenkaan kyennyt korjaamaan kokonaisuutta. .
Sitä kun aloitti omasta kodinvaihtajasta korjauksen. Se oli semmoinen tapaus, mikä muiden mielestä oli ihana ja harmiton, suorastaan unelma. Mutta tunsin itse suhteeni koiraan olevan vähän toinen. Herkkänä ihmisenä luin koiran viestejä vähän toisin ja ajattelin, että tämäpä muuten ei ole kuin olla pitää.
Yksi naapuri vahvisti olettamukseni osittain, hihnassa kun ei kuljettu vierellä hihna löysänä roikkuen katsekontaktissa. Toinen palveluskoiria harrastava ystäväni kannusti avoimesti etsimään ratkaisua kokemaani melko epämääräiseen tunteeseeni, että kaikki ei ole kuin olla pitää. .
Hän ei ollut tyrkyttämässä mitään ideologiaa. Kaimion Tuiren nimen hän mainitsi, mutta totesi pennun koulutuksen olevan ihan eri juttu kuin aikuisen alkukantaisen ongelmakoirakodinvaihtajan ! Hän tunnusti rehellisesti, ettei ymmärrä ongelmakoirien korjauksesta mitään. Lainasin Kaimion kirjan kirjastosta, mutta en löytänyt mitään hyödyllistä omaan tilanteeseeni.
Aloin sitten etsiä hiljalleen lisää. Netin ihmemaailma, Koiramme-lehdet, muut koira-artikkelit, Tuire Kaimiota syvemmin, laumanvartijan sielunelämä. .metsästäjien tavat. Löysin kirpputorilta yhden kirjan ja toisenkin, Omimmilta tuntuivat laumanvartijoiden omistajien kertomukset. Taianomaisiksi suorastaan mielessäni nousivat Karjalankarhukoiran toimiviksi metsästyskumppaneiksi hellin ja herkin osaavin käsin koulineet kokeneet suomalaiset miehet. Katselin omaa kiertolaiseksi päätynyttä koiraani päätäni pyöritellen hiljaa syvän nöyryyden tunteen kanssa, sillä kaikesta huolimatta koirastani näkyi vielä, että se varmaankin oli ollut jonkun ystävä metsällä. Lopun lähetessä myöhemmin koirani elämässä tämä aavistus sai tukea: jalasta paljastui karvan alta iso, hyvin hoidettu pitkänomainen todennäköisesti metsästystilanteessa tullut arpi.
Lopulta löysin hakemani. Jan Fennel.
Löydettyäni Fenneliltä punaisen langan, aloin soveltaa vaistojeni ohjaamana rotujen erityispiirteisiin ja yksilöihin katsoen kaikkea sitä tietoa, mitä olin kerännyt ja keräsin jatkuvasti lisää omien koirieni kohdalla. Sosiaalisesti lahjakkaana ja helposti lähestyttävänä avoimena ihmisenä aloin hiljalleen auttaa muita koiraongelmien kanssa kasvavassa määrin. Jokainen kohtaaminen koirakon kanssa, joka päättyi syvälliseen keskusteluun asian tiimoilta, oli minulle ensisijassa uteliaana tilaisuus oppia lisää ja kehittyä koirakuiskaajana.
Vaikka paljon on opittu, en vieläkään ole valmis. Ammattimaisuuden kasvusta huolimatta jokainen koirayksilö kertoo lisää. . Nöyryyttä tarvitaan jokaisessa kohtaamisessa elävän olennon, ja ei vähin jollakin tasolla vahingoittuneen koiran, kanssa !