Tapaus Laura
"27.1.2016 Laura lähti kahden koiransa kanssa lenkille. Sitä ennen hän lähetti asiasta tekstiviestin naapurilleen ja varmisti näin, ettei naapuri olisi metsässä oman, koira-aggressiivisen amstaffinsa kanssa. Tämä käytäntö oli otettu käyttöön amstaffin omistajan toiveesta, koska se saattaisi karata muiden koirien luokse. Reitti oli selvä. Amstaffi haukkui naapurin ikkunassa, kun Laura lähti oman talonsa pihasta takapihalta alkavaan metsään. Puoli tuntia myöhemmin, kun hän palasi koirien kanssa lenkiltä, amstaffi oli ulkona. Heppoinen aita ei tällä kertaa pidellyt amstaffiurosta, vaan se pääsi karkaamaan omalta pihalta ja tuli nyt Lauran ja tämän kahden koiran luokse. Syntyi tappelu amstaffin ja Lauran belgianpaimenkoiran välille.
Laura sai oman, suojelussa MM-tasolla kilpailevan koiransa käskytettyä tilanteesta pois, sillä seurauksella, että amstaffi hyökkäsi nyt perheen yhdeksän kuukauden ikäisen saksanseisojauroksen päälle, joka ei pystynyt puolustautumaan aikuista amstaffiurosta vastaan. Laura huusi niin lujaa kuin pystyi ja hetkessä tilanne muuttui. Amstaffi irrotti otteensa, kääntyi ja hyökkäsi Lauran päälle.
Kokeneena koiraihmisenä Laura ei osannut odottaa amstaffin kohdistavan aggressiota itseensä. Amstaffi oli hänelle ennestään tuttu. Se oli ollut monet kerrat hänen kainalossaan rapsutettavana naapurissa vierailun aikana. Nyt koira ei kuitenkaan ollut se sama ihmisystävällinen perhekoira, vaan sillä oli tappovaihde päällä ja sen päivän kolmanneksi uhriksi valikoitui Laura.
Lauralla kävi huono tuuri. Amstaffi hyökkäsi suoraan kiinni hänen kasvoihinsa. Koska koiran käyttäytymistä määritteli sen perimä, se puri vahvalla otteella kiinni ja ravisti, eikä päästänyt irti. Amstaffin omistajan miesystävä selvisi paikalle jonkin ajan kuluttua, mutta ei saanut koiraa irrottamaan. Laura yritti huutaa ohjeita irrotukseen koira kasvoissaan roikkuen. Hän tiesi, että ellei amstaffia saataisi irrottamaan otettaan, kasvot repeäisivät entistä pahemmin. Valitettavasti amstaffin omistajan miesystävällä ei ollut osaamista tälläisen koiran irrottamiseen. Tästä johtuen Laura menetti kokonaan osan kasvoistaan. Puolet hänen ylähuulestaan ja osa nenän sieraimesta repeytyi ja jäi tapahtumapaikalle, kun amstaffi vedettiin irti sen purressa kasvoja.
Laura vietti seuraavat viisi päivää teho-osastolla, joista kaksi ensimmäistä nukutettuna vakavien vammojen vuoksi. Sen lisäksi, että noin puolet hänen huulestaan ja sieraimestaan irtosi, häneltä murtui myös nenä ja ihoa irtosi otsaa myöten. Tätä postausta kirjoittaessani Lauralle on tehty viisi leikkausta (kukaan ei tiedä kuinka monta on vielä edessä) ja hän on viettänyt useita viikkoja sairaalassa. Töistä hän on ollut pois kuukausia.
Amstaffi, joka puri Lauraa oli osoittanut aggressiivisuutta jo edellisiä omistajiaan kohtaan tilanteessa, jossa sitä oli estetty hyökkäämästä toisten koirien kimppuun. Mm. tästä syystä edelliset omistajat olivat päätyneet luopumaan koirasta. Aggressiivisesti käyttäytynyttä koiraa ei kuitenkaan lopetettu, vaan se päätyi uudelle omistajalleen Lauran naapuriin, jossa se ehti asua reilun vuoden ennen kohtalokasta tammikuista iltapäivää.
Amerikanstaffordshirenterrierikasvattaja ja ongelmakoirakouluttaja Siru Heinikoski tunsi Lauran päälle käyneen amstaffin ja kommentoi tapausta (koiran nimi muutettu Mustiksi):
Tapasin Mustin keväällä 2012, jolloin menin auttamaan koiran hihnakäytöskessä, ohittamisessa ja rauhoittumisessa. Mustia voi kuvata hyvin impulsiiviseksi koiraksi, joka ei pystynyt käsittelemään tunteitaan. Mustin kaltaisten koirien kanssa impulssikontrolli on kaiken kouluttamisen perusta. Impulssiivinen koira ei kykene laskemaan tunnetilaansa takaisin normaaliksi, ilman että kohdentaa tunntetilasta aiheutuneen stressin johonkin, tässä tapauksessa puremalla lähimpään kohteeseen. Impulsiivisia koiria on eri asteisia, kouluttajana niitä tulee vastaan harva se päivä. Rodusta riippumatta. Tälläisen koiran koulutus ja arki pitää olla kontrolloitua koko ajan, vaikka koulutuksella päästäisiin eteenpäin, on kyseessä koiran tunnetilojen hallinta jolloin tulevaisuuden ennkointi on vaikeaa. Mustilla oli tapana kiihtyä toisista koirista hyvin nopeasti, johon liittyi epävarmuutta, koira-aggresiota ja tunnetilojen kontrollin puutetta. Mustin tapauksessa oli myös nähtävissä merkkejä pako-refleksin puuttumisesta, jolloin koira käytti puremista tilanteen ratkaisuna, jos koki olevan uhattuna. Tähän riitti ihmisen käden läheisyys pään aluella. Koiran kynnys purra ihmistä alenee joka kerta kun näin käy, yleensä koirat oppivat myös näin pääsemään pois epämiellyttävästä tilanteesta.
Lauraa purrut amstaffi lopetettiin viisi päivää tapahtuneen jälkeen."
-Yllä oleva teksti on suora lainaus Vaihda vapaalle blogista, jonka kirjoittajat ovat Elina ja Tomi. Teksti on kirjoitettu 14.2.2017 http://www.vaihdavapaalle.fi/2017/02/kun-amstaffi-hyokkaa.html
Miksi Lauralle kävi näin ? Mitä olisi ollut tehtävissä vai olisiko ollut mitään tehtävissä ? Miksi amstaffi hyökkäsi ? Voiko tämä toistua toisen koiran kohdalla ? Voiko minun koirani rodusta riippumatta toimia kuten tarinan amstaffi ?
Mietit kenties myös, mitä tekemistä on Lauran raatelutapauksella sen kanssa, että omat koirasi ehkä nukkuvat sängylläsi tms. ? Anna minun kertoa sinulle totuus: jatka hyvä lukijani lukemistasi !
Sillä tiedolla ja kokemuksella, mikä minulla on koirista, Laura menetti kasvonsa naapurin koiran takia, koska
a) naapurissa tämä amstaffi oli naapurinperheessa laumanjohtaja. Ihmisellä ei ollut johtajuutta. Koira koki olevansa vastuussa laumanjohtajana lauman turvallisuudesta. Alue oli amstaffin päässä joko sen oma tai se halusi sen omaksi. Se ajoi naapurilauman, eli Lauran koirineen, pois alueelta (metsä). On erittäin todennäköistä, että myöskään Laura ei ollut omassa laumassaan laumanjohtaja.
Amstaffi yritti tappaa naapurilauman johtajaksi katsomansa koiran. Kun Lauran vanhempi koira käsketettiin tilanteesta pois, se pakeni ja jätti laumanjohtajan paikan omassa laumassaan avoimeksi. Lauran laumassa aikuisen koiran jälkeen seuraavaksi korkeammassa asemmassa oli pentu -ja siksi amstaffi hyökkäsi pennun kimppuun. Tämän jälkeen Laura meni puolustamaan pentua. Laura käyttäytyi laumanjohtajan tavoin suojellessaan pentua.
Amstaffin tarkoitus oli tappaa naapurilauman johtaja. Lauran käytöksestä, amstaffi tulkitsi, että Laura oli sittenkin johtaja. Amstaffi kävi Lauran kasvoihin kiinni tappopuremalla.
b) Toinen syy Lauran kasvojen menetykseen oli se, että Laura ei tuntenut perusasioita laumanjohtajuudesta koirien kanssa. Jos hän olisi tiennyt perusasiat koirista ja niiden laumanjohtajuudesta, Laura olisi kirjaimellisesti säästänyt kasvonsa.
Hän olisi ymmärtänyt naapurin vakavat ongelmat koiransa kanssa.
Hän olisi ymmärtänyt, että raatelu on ennemmin tai myöhemmin väistämätön tosiasia, mikäli hän käyttää amstaffin mahdollisesti omakseen katsomaan metsää.
Jos Laura olisi tiennyt laumanjohtajuudesta perusasiat, hän tuskin olisi ulkoillut tässä metsässä. Edelleen hän tilanteessa olisi toiminut toisin, jos olisi tiedostanut olevansa lauman alimmainen koirien näkökulmasta, ja pelastanut kasvonsa.
Hän olisi ymmärtänyt, että amstaffi rotuna laumanjohtajana on hyvin vaarallinen, joskaan ei lopputuloksen kannalta otollisessa tilanteessa mielestäni merkittävän paljon vaarallisempi kuin muut kokoisensa koirat verraten vaikkapa saksanpaimeneen.
Molemmat rodut onnistuvat tappamisessa. Väittäisin, että melkein kaikki koirat kykenevät tähän saadessaan hyvän osuman, poikkeuksena esimerkiksi hyvin pienet ja etenkin lyttykuonoiset koirat kuten mopsi.
c) Myöskään amstaffin Lauran naapureille luovuttanut/myynyt/antanut henkilö/henkilöt eivät ilmeisesti tienneet johtajuudesta mielestäni riittävästi. He siirsivät ongelmansa toisille.
Tarinan Lauralla olisi ollut siis useita muita mahdollisuuksia lieventää tai välttää kokonaan saamansa vakavat vammat, jos hän olisi tiennyt edes perusasiat laumanjohtajuudesta.
Pääongelma Lauran tapauksessa oli kuitenkin naapuri, joka salli joko tietäen tai tietämättään amstaffin lauman johtajuuden perheessään ymmärtämättä mitä se väistämättä tarkoittaa tämän koiran kohdalla.
Raatelutapauksessa perusongelma ei siis ollut raatelevan koiran rotu, pihan varustelun puutteellisuus, eikä amstaffin yksilölliset ominaisuudet, jotka tekivät juuri tästä yksilöstä perustellusti sanoen koiramaailmassa poikkeuksellisen vahvan ja kunnioitettavan laumanjohtajan.
Lauran ja amstaffin perusongelma oli, että todennäköisesti molemmat ihmiset olivat tietämättään laumassaan lauman alimmaisia.
Lauran ja amstaffin omistajan perusongelma oli tietämättömyys johtajuusasioista.
Heidän ongelmansa oli laumanjohtajuus.
Oletko Sinä, rakas lukijani, laumasi johtaja ? Oletko aivan varmasti laumasi johtaja ? Aivan varmasti ?
Jos et ole varma asiasta, tarvitset apua kiireesti ja olet oikeilla sivuilla. Jos tiedät, ettet ole laumasi johtaja, tarvitset apua kiireesti ja olet oikeilla sivuilla.
"27.1.2016 Laura lähti kahden koiransa kanssa lenkille. Sitä ennen hän lähetti asiasta tekstiviestin naapurilleen ja varmisti näin, ettei naapuri olisi metsässä oman, koira-aggressiivisen amstaffinsa kanssa. Tämä käytäntö oli otettu käyttöön amstaffin omistajan toiveesta, koska se saattaisi karata muiden koirien luokse. Reitti oli selvä. Amstaffi haukkui naapurin ikkunassa, kun Laura lähti oman talonsa pihasta takapihalta alkavaan metsään. Puoli tuntia myöhemmin, kun hän palasi koirien kanssa lenkiltä, amstaffi oli ulkona. Heppoinen aita ei tällä kertaa pidellyt amstaffiurosta, vaan se pääsi karkaamaan omalta pihalta ja tuli nyt Lauran ja tämän kahden koiran luokse. Syntyi tappelu amstaffin ja Lauran belgianpaimenkoiran välille.
Laura sai oman, suojelussa MM-tasolla kilpailevan koiransa käskytettyä tilanteesta pois, sillä seurauksella, että amstaffi hyökkäsi nyt perheen yhdeksän kuukauden ikäisen saksanseisojauroksen päälle, joka ei pystynyt puolustautumaan aikuista amstaffiurosta vastaan. Laura huusi niin lujaa kuin pystyi ja hetkessä tilanne muuttui. Amstaffi irrotti otteensa, kääntyi ja hyökkäsi Lauran päälle.
Kokeneena koiraihmisenä Laura ei osannut odottaa amstaffin kohdistavan aggressiota itseensä. Amstaffi oli hänelle ennestään tuttu. Se oli ollut monet kerrat hänen kainalossaan rapsutettavana naapurissa vierailun aikana. Nyt koira ei kuitenkaan ollut se sama ihmisystävällinen perhekoira, vaan sillä oli tappovaihde päällä ja sen päivän kolmanneksi uhriksi valikoitui Laura.
Lauralla kävi huono tuuri. Amstaffi hyökkäsi suoraan kiinni hänen kasvoihinsa. Koska koiran käyttäytymistä määritteli sen perimä, se puri vahvalla otteella kiinni ja ravisti, eikä päästänyt irti. Amstaffin omistajan miesystävä selvisi paikalle jonkin ajan kuluttua, mutta ei saanut koiraa irrottamaan. Laura yritti huutaa ohjeita irrotukseen koira kasvoissaan roikkuen. Hän tiesi, että ellei amstaffia saataisi irrottamaan otettaan, kasvot repeäisivät entistä pahemmin. Valitettavasti amstaffin omistajan miesystävällä ei ollut osaamista tälläisen koiran irrottamiseen. Tästä johtuen Laura menetti kokonaan osan kasvoistaan. Puolet hänen ylähuulestaan ja osa nenän sieraimesta repeytyi ja jäi tapahtumapaikalle, kun amstaffi vedettiin irti sen purressa kasvoja.
Laura vietti seuraavat viisi päivää teho-osastolla, joista kaksi ensimmäistä nukutettuna vakavien vammojen vuoksi. Sen lisäksi, että noin puolet hänen huulestaan ja sieraimestaan irtosi, häneltä murtui myös nenä ja ihoa irtosi otsaa myöten. Tätä postausta kirjoittaessani Lauralle on tehty viisi leikkausta (kukaan ei tiedä kuinka monta on vielä edessä) ja hän on viettänyt useita viikkoja sairaalassa. Töistä hän on ollut pois kuukausia.
Amstaffi, joka puri Lauraa oli osoittanut aggressiivisuutta jo edellisiä omistajiaan kohtaan tilanteessa, jossa sitä oli estetty hyökkäämästä toisten koirien kimppuun. Mm. tästä syystä edelliset omistajat olivat päätyneet luopumaan koirasta. Aggressiivisesti käyttäytynyttä koiraa ei kuitenkaan lopetettu, vaan se päätyi uudelle omistajalleen Lauran naapuriin, jossa se ehti asua reilun vuoden ennen kohtalokasta tammikuista iltapäivää.
Amerikanstaffordshirenterrierikasvattaja ja ongelmakoirakouluttaja Siru Heinikoski tunsi Lauran päälle käyneen amstaffin ja kommentoi tapausta (koiran nimi muutettu Mustiksi):
Tapasin Mustin keväällä 2012, jolloin menin auttamaan koiran hihnakäytöskessä, ohittamisessa ja rauhoittumisessa. Mustia voi kuvata hyvin impulsiiviseksi koiraksi, joka ei pystynyt käsittelemään tunteitaan. Mustin kaltaisten koirien kanssa impulssikontrolli on kaiken kouluttamisen perusta. Impulssiivinen koira ei kykene laskemaan tunnetilaansa takaisin normaaliksi, ilman että kohdentaa tunntetilasta aiheutuneen stressin johonkin, tässä tapauksessa puremalla lähimpään kohteeseen. Impulsiivisia koiria on eri asteisia, kouluttajana niitä tulee vastaan harva se päivä. Rodusta riippumatta. Tälläisen koiran koulutus ja arki pitää olla kontrolloitua koko ajan, vaikka koulutuksella päästäisiin eteenpäin, on kyseessä koiran tunnetilojen hallinta jolloin tulevaisuuden ennkointi on vaikeaa. Mustilla oli tapana kiihtyä toisista koirista hyvin nopeasti, johon liittyi epävarmuutta, koira-aggresiota ja tunnetilojen kontrollin puutetta. Mustin tapauksessa oli myös nähtävissä merkkejä pako-refleksin puuttumisesta, jolloin koira käytti puremista tilanteen ratkaisuna, jos koki olevan uhattuna. Tähän riitti ihmisen käden läheisyys pään aluella. Koiran kynnys purra ihmistä alenee joka kerta kun näin käy, yleensä koirat oppivat myös näin pääsemään pois epämiellyttävästä tilanteesta.
Lauraa purrut amstaffi lopetettiin viisi päivää tapahtuneen jälkeen."
-Yllä oleva teksti on suora lainaus Vaihda vapaalle blogista, jonka kirjoittajat ovat Elina ja Tomi. Teksti on kirjoitettu 14.2.2017 http://www.vaihdavapaalle.fi/2017/02/kun-amstaffi-hyokkaa.html
Miksi Lauralle kävi näin ? Mitä olisi ollut tehtävissä vai olisiko ollut mitään tehtävissä ? Miksi amstaffi hyökkäsi ? Voiko tämä toistua toisen koiran kohdalla ? Voiko minun koirani rodusta riippumatta toimia kuten tarinan amstaffi ?
Mietit kenties myös, mitä tekemistä on Lauran raatelutapauksella sen kanssa, että omat koirasi ehkä nukkuvat sängylläsi tms. ? Anna minun kertoa sinulle totuus: jatka hyvä lukijani lukemistasi !
Sillä tiedolla ja kokemuksella, mikä minulla on koirista, Laura menetti kasvonsa naapurin koiran takia, koska
a) naapurissa tämä amstaffi oli naapurinperheessa laumanjohtaja. Ihmisellä ei ollut johtajuutta. Koira koki olevansa vastuussa laumanjohtajana lauman turvallisuudesta. Alue oli amstaffin päässä joko sen oma tai se halusi sen omaksi. Se ajoi naapurilauman, eli Lauran koirineen, pois alueelta (metsä). On erittäin todennäköistä, että myöskään Laura ei ollut omassa laumassaan laumanjohtaja.
Amstaffi yritti tappaa naapurilauman johtajaksi katsomansa koiran. Kun Lauran vanhempi koira käsketettiin tilanteesta pois, se pakeni ja jätti laumanjohtajan paikan omassa laumassaan avoimeksi. Lauran laumassa aikuisen koiran jälkeen seuraavaksi korkeammassa asemmassa oli pentu -ja siksi amstaffi hyökkäsi pennun kimppuun. Tämän jälkeen Laura meni puolustamaan pentua. Laura käyttäytyi laumanjohtajan tavoin suojellessaan pentua.
Amstaffin tarkoitus oli tappaa naapurilauman johtaja. Lauran käytöksestä, amstaffi tulkitsi, että Laura oli sittenkin johtaja. Amstaffi kävi Lauran kasvoihin kiinni tappopuremalla.
b) Toinen syy Lauran kasvojen menetykseen oli se, että Laura ei tuntenut perusasioita laumanjohtajuudesta koirien kanssa. Jos hän olisi tiennyt perusasiat koirista ja niiden laumanjohtajuudesta, Laura olisi kirjaimellisesti säästänyt kasvonsa.
Hän olisi ymmärtänyt naapurin vakavat ongelmat koiransa kanssa.
Hän olisi ymmärtänyt, että raatelu on ennemmin tai myöhemmin väistämätön tosiasia, mikäli hän käyttää amstaffin mahdollisesti omakseen katsomaan metsää.
Jos Laura olisi tiennyt laumanjohtajuudesta perusasiat, hän tuskin olisi ulkoillut tässä metsässä. Edelleen hän tilanteessa olisi toiminut toisin, jos olisi tiedostanut olevansa lauman alimmainen koirien näkökulmasta, ja pelastanut kasvonsa.
Hän olisi ymmärtänyt, että amstaffi rotuna laumanjohtajana on hyvin vaarallinen, joskaan ei lopputuloksen kannalta otollisessa tilanteessa mielestäni merkittävän paljon vaarallisempi kuin muut kokoisensa koirat verraten vaikkapa saksanpaimeneen.
Molemmat rodut onnistuvat tappamisessa. Väittäisin, että melkein kaikki koirat kykenevät tähän saadessaan hyvän osuman, poikkeuksena esimerkiksi hyvin pienet ja etenkin lyttykuonoiset koirat kuten mopsi.
c) Myöskään amstaffin Lauran naapureille luovuttanut/myynyt/antanut henkilö/henkilöt eivät ilmeisesti tienneet johtajuudesta mielestäni riittävästi. He siirsivät ongelmansa toisille.
Tarinan Lauralla olisi ollut siis useita muita mahdollisuuksia lieventää tai välttää kokonaan saamansa vakavat vammat, jos hän olisi tiennyt edes perusasiat laumanjohtajuudesta.
Pääongelma Lauran tapauksessa oli kuitenkin naapuri, joka salli joko tietäen tai tietämättään amstaffin lauman johtajuuden perheessään ymmärtämättä mitä se väistämättä tarkoittaa tämän koiran kohdalla.
Raatelutapauksessa perusongelma ei siis ollut raatelevan koiran rotu, pihan varustelun puutteellisuus, eikä amstaffin yksilölliset ominaisuudet, jotka tekivät juuri tästä yksilöstä perustellusti sanoen koiramaailmassa poikkeuksellisen vahvan ja kunnioitettavan laumanjohtajan.
Lauran ja amstaffin perusongelma oli, että todennäköisesti molemmat ihmiset olivat tietämättään laumassaan lauman alimmaisia.
Lauran ja amstaffin omistajan perusongelma oli tietämättömyys johtajuusasioista.
Heidän ongelmansa oli laumanjohtajuus.
Oletko Sinä, rakas lukijani, laumasi johtaja ? Oletko aivan varmasti laumasi johtaja ? Aivan varmasti ?
Jos et ole varma asiasta, tarvitset apua kiireesti ja olet oikeilla sivuilla. Jos tiedät, ettet ole laumasi johtaja, tarvitset apua kiireesti ja olet oikeilla sivuilla.